Ihan parasta on kun rakas ystävä tai läheinen tulee seuraksi ulkoilemaan, mutta hoitajankin seura toki ilahduttaa. Syksyn värit näkyvät jo himmeinä hoivakodin pihamaalla, vaikka sää on ollut lähes kesäisen lämmin . Menneestä kesästä, tästä myöhään alkaneesta syksystä , vääjämättömästä vuodenaikojen kierrosta, pikkuhiljaa lähestyvästä talvesta ja nykymaailman menosta riittää jutusteltavaa puutarhakukkien katselun, musiikin kuuntelun ja terassikahvien lomassa. Suurilta tunteiltakaan ei voi aina välttyä, kun ihanat muistot tulvivat mieliin. Siinä sitä herkistyy myös läsnäolijatkin, etenkin kun ei aina tiedä tuleeko uutta yhteistä syksyä vielä koettavaksi.
Kokemusta rikkaampi on myös satunnainen koiranulkoiluttaja ja asukkaamme, kun pyörätiellä kohtasivat. Koira tuli iloisena silitettäväksi ja sekä asukas että koira nauttivat kohtaamisesta silminnähden. Mutta voi sitä toisenlaisiakin asioita ulkoillessa miettiä, kuten miesasukkaamme, joka kävelytiellä hoitajan kanssa kulkiessaan katseli roskia.
