Aamun ulkoilussa vanhus pysäytti minut sanomalla että onpas hieno petäjä. Pysähdyttiin sitä katselemaan ja ikää arvuuteltiin. Vanhempi herra arvioi että vähintään sata vuotta jos ei ylikin. Kaarna oli jo todella paksua ja siitä herkesikin keskustelu kuinka ennen puukolla veisteltiin kaarnaveneitä ja tikku mastoksi, sekä tuohesta tai puun lehdistä tehtiin purje. Joka pojalla oma puukko mukana, jonka nykyisin olisi vanhemmat kieltäneet.
Sitten pikku purolle kilpailemaan kenellä nopein vene. En taas voi olla ihailematta miten silloin ennen on mielikuvitusta käytetty, leikkejä keksitty ja porukalla yhteen keräännytty. En voi välttyä ajatukselta miten viatonta ollut lapsuus ilman somen ja netin tuomaa tietotulvaa hyvässä ja pahassa, varsinkin miten se nykyisin nuoret ja heidän toimintansa lamauttaa.
